Istuin iltaa ravintolassa hyvän ruuan ääreen kokoontuneessa seurueessa. Osan henkilöistä tunsin jo entuudestaan, mutta moni oli minulle täysin tuntematon.
Ravintolan tunnelma oli täydellinen ja pöytäseurueen kanssa keskustelu luonnistui kuin tuttujen kanssa konsanaan.
Mukavasti soljunut keskustelu siirtyi väistämättä korona-aikaan, siihen kun ravintolat olivat kiinni ja ihmisten tapaaminen oli kiellettyä. Teamsin välityksellä pidetyt pikkujoulut herättivät toki hilpeitä muistoja, mutta muuten ei noihin aikoihin kukaan halunnut palata.
Ei kaivattu toista kierrosta kalsarikännejä kotona tietokoneen ääressä.
Kuitenkin monen mielestä työyhteisöstä vieraantuminen ja ihmisistä etääntyminen ovat ikään kuin jääneet päälle.
Teams-palavereita pidetään edelleen, osittain jopa täysin turhaan. Jotkut asiat hoituisivat nopeammin puhelimitse, sillä vastapuolella ei ole edes kamera päällä.
Joissakin työpaikoissa Teams-palavereissa on kamerankäyttöpakko. Näin hampaiden pesu tai puuron syönti aamupalaverin aikana ei enää onnistukaan salaa.
WhatsApp-viestittelystä on tullut jo rutiinia niin työssä kuin läheisten kesken. Nopeaa ja lyhyttä, emojien täytteistä viestintää, jota voi täydentää vaikkapa kuvalla tai videolla.
Tästä aiheesta kuultiinkin monta mielenkiintoista tarinaa. Esimerkiksi miten automaattinen tekstinsyöttö muuttaa viestin sisällön täysin. Tai kuinka kymmenen saapunutta ääniviestiä tunnin sisällä saa heikommankin hermot heräämään, kun viestejä kuunnellessa menee kaksi tuntia.
Messengerillä viestittely työhön liittyvissä asioissa herätti jopa hämmennystä. Suurimmalle osalle se on kanava, jota ei pidetä tietoturvallisena. Salarakkaan kanssa kommunikointiin tämä viestikanava on kuitenkin oiva vaihtoehto. Salaistahan sekään ei silti ole, sillä Meta tietää meistä kaiken.
Kirsikkana kakun päällä käsiteltiin sähköposti. Sitä ilman ei enää pysty olemaan niin hyvässä kuin pahassakaan.
Lopulta tuli aika lähteä kotiin. Ilta ihmisten kanssa ja keskustelu kasvotusten tuntui hyvältä, ikään kuin kiire olisi loppunut ja lämpö laskeutunut ruumiiseen.
Nähdään pian!
Toivoo: Tuija & XPress-tiimi