Pirjo Kartano on samaa ikäluokkaa kuin Paula Koivuniemi, Katri Helena ja monet muut 1940-luvulla syntyneet artistit.
Pirjo Kartanon tarina kulkee hiljaisesta maalaistytöstä uranvaihtojen ja lamakausien kautta nykypäivään, mikä tarjoaa toimeen tarttuvalle ladylle yhä edelleen motivoivia haasteita.
Olen aina ollut uusia haasteita metsästävä työhullu, vastaa
Pirjo Kartano hänen monipuolisuuttaan ja energisyyttään ihmettelevälle uteliaalle. 1970-luvun alussa Pirjo sai koulutuksen sairaanhoitajaksi, jota työtä hän ehti tehdä toistakymmentä vuotta Kuopiossa, Sveitsissä ja Joensuussa. 80-luvun lopulla alkoi yrittäjän ja pian ravintoloitsijan ura Pieksämäellä. Vähitellen musiikki sai tarmokkaasta tekijästä yhä pitävämmän otteen.
– Monet ravintolassamme vierailleet artistit olivat minulle ihailun kohteita ja haaveilin itsekin vielä esiintyväni. Käännekohta oli, kun huippusuositut yhteislauluiltamme olivat katkolla vetäjän lopetettua yhtäkkiä hommansa. Kun en haasteita pelkää, nappasin kitaran omaan syliin ja annoin mennä.
Siinä pakkorakosessa Pirjo pääsi luonnonmenetelmällä eroon siihen asti vaivanneesta esiintymisjännityksestä.
– Paljon toistoja ja palautteen positiivisuus oli täsmälääke siihen vaivaan, Pirjo muistelee vuosia, jolloin musiikki vaihtui vähitellen harrastuksesta työksi.
Solistista sooloesiintyjäksi
Onnistuneet lauluillat rohkaisivat laajentamaan musiikkitoimintaa ja pian Pirjo huomasi olevansa oman bändin solisti. Ahkera keikkailu alkoi ja 90-luvun puolivälissä mukaan tuli myös Kultatähti-kilpailun järjestelyt, jossa mukana oli myös Pirjon Mikko-poika. Vuonna 1995 Pirjo voitti Tangokaraoken Suomen Mestaruuden Seinäjoella. Tästä sai alkunsa Pirjon oma soolo-ura.
– Bändin pyörittäminen osoittautui taloudellisesti turhan raskaaksi ja siirryin karaoke-emännäksi. Sen jälkeen työllistin itseni musiikki-emäntänä, esimerkiksi Rauhalahdessa olin aina maanantaina ja torstaisin, viikosta toiseen kolmen vuoden ajan. Lisäksi joulunaika meni jouluemäntänä eri hotelleissa Kolista Härmään. Lopulta Mikon tuottaja Tarja Kupias pamautti että nyt on aika tehdä ohjelmaa lapsille. Niin syntyi Miauskis-kissa, joka onkin tehnyt tällä vuosituhannella monta monituista keikkaa telkkarissa, festareilla ja monen kokoisissa tapahtumissa, Pirjo kertoo.
– Tuossa hahmossa olen yhä upoksissa sydäntäni myöten ihanan lapsiyleisön seurassa. Rinnalla on lapsille ja koululaisille suunnatut roolit Uusio Ulla ja Pelle Mamma. Uusio Ulla edistää kierrätys- ja eko-asiaa ja Pelle Mamma on Pelle Papan puoliso, aivan kuin oikeassakin elämässä. Näiden lisäksi yhä vahvemmin mukana on Oinoska, tuo savolainen alter egoni jonka komiikka on hersyvää ja joka säestää laulujaan harmonikalla.
Lisää lauluja
Kartanot ovat todellinen lastenkulttuurin touhuperhe. Miauskis-kissalla on jo pentu eli Misse-kissa, hän on tytär
Johanna Koskinen. Poika
Mikko Kartano taas on kaikille tuttu Pelle Positiivi.
– Olen iloinen, että omat lapseni ovat innostuneita myös tästä työstä ja saamme yhdessä tuottaa ohjelmia ilolla ja suurella sydämellä. Koska olemme perheyritys, olen tekstittänyt suurimman osan lastenartistiemme lauluista. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä lisää lauluja ja kenties jopa koota niitä laulukirjan muotoon, Pirjo suunnittelee ja muistuttaa, mihin kaikki pohjimmiltaan perustuu.
– Tärkeintä on aito kontakti yleisön kanssa ja sen tunnetilojen lukeminen. Annan aina kaikkeni, esiinnyn koko sydämestäni ja sen myös yleisö huomaa. Onnistunut keikka antaa aina minulle ainakin yhtä paljon kuin yleisöllekin, hän paljastaa lopuksi.
Oinoska on räväkkä, mutta tyylikäs savolainen lady.
