Melkein jokainen Suomen kaupunki, kylä ja taajama mainostaa olevansa erityisen kaunis kesäkaupunki. Kuopion kohdalla voimme todeta sen olevan aivan totta, olitpa sitten satunnainen matkailija tai kaupungin jo tunteva perhe.
Tässä tarinassa Marjatta ja Tapio ovat ruuhkavuosia elävä pariskunta, joiden elämänrytmin hyvin pitkälle sanelevat heidän lapsensa Tellervo, Pellervo ja Mielikki. Heistä Pellervo on ehtinyt jo esiteini-ikään, mikä tarkoittaa yleistä oppositioasennetta suhteessa vanhempiin. Tellervo on alakoululainen ja hyvin temperamenttinen luonteeltaan. Pellervon kanssa hänellä on pientä kärhämää harva se päivä. Mielikki puolestaan on vielä siinä iässä, ettei vanhempia voi laskea hetkeksikään silmistä, vaan hän liimautuu heihin kuin takiainen.
Äidille Kuopion seudut ovat tuttuja, sillä tämä on hänen lapsuuden kotikaupunkinsa. Opintojen jälkeen alkoivat työt kuopiolaisfirman haarakonttorissa pääkaupunkiseudulla, mutta vaikka tyttö lähtee Kuopiosta, ei Kuopio lähde tytöstä. Kehäkolmosen kaarteessa Marjatta tapasi Tapion, jonka kanssa on yhtä pidetty sen reilut kaksikymmentä vuotta. Eikä ihme, Tapsahan on alkujaan Nilsiästä eli savolainen rakkauden kieli oli alusta lähtien yhteinen.
Kaupunki on siis tuttu heille molemmille entuudestaan, mutta koko perheellä matkaillessa voi sattua vaikka mitä hauskaa tutussakin taajamassa. Katsokaamme siis mitä tapahtuu.
Aina sattuu ja tapahtuu
Lomanvietto alkaa Kallaveden rantamaisemista Kuopion pohjoispuolelta Julkulasta Marjatan vanhempien luota. Näissä maisemissa Marjatta on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Se on monen avainkokemuksen ja ydinmuiston tapahtumamiljöö. Jotain on muuttunut, mutta paljon säilynyt ennallaan.
Yksi mukavista muutoksista on uusittu uimaranta. Se on perheen ensimmäinen, kovaan ääneen toistuvasti vaadittu vierailukohde. Eväät haetaan tietenkin tutusta Julkulan leipomo-konditoriasta eli Aetoleipurilta. Mehevä mustikkakukko antaa perheen pikkuväen naamaan kotoisan sinisävyn. Mutta ei haittaa, reipas vesiliikunta putsaa naamataulut ennen kuin suunnataan eteenpäin.
Seuraavaksi suunta kohti keskustaa, toria, mualiman napaa. Automatka ja kenties jännityskin myllertää nuorimmaisen vatsaa siinä määrin, että kaupunkiretken alkajaisiksi koko syli ja osin takapenkkikin on kertaalleen lämmitetyn mustikkamähnän peitossa. Toisen vanhemmista ei auta kuin jäädä siivoamaan sotkua ja tarjoamaan lohdutuksen sanoja Mielikille, kun Marjatta, Pellervo ja Tellervo lähtevät hankkimaan korvaavan asukokonaisuuden, sillä takaisin mummolaan ei varmasti enää lähdetä.
Nälkä lähtee torilla
Välikohtauksesta selvitään kuitenkin kevyillä henkisillä vaurioilla ja vähäisillä hajujäämillä. Järveltä päin leyhyvä raikas ilma palauttaa nopsaan tasapainon elimistöön. Tuulahdukseen sekoittuu herkullisia tuoksuja torin ruokakojuista. Mielikin ruokahalu on kärsinyt, mutta muulla perheellä nälkä yltyy nopeasti. Marjatta haluaa thaimaalaista, Tapiota puhuttelee gyros Pellervon himoitessa lihapiirakkaa. Tellervo haluaa kalakukkoa! Kuopion torilla nämä toiveet täyttyvät nopsasti.
Mutta voi! Pellervon viimeistellessä lämpimäistään lokki nappaa piirakanjämän pellavapään käsistä ja luirauttaa vielä valkoisen päivityksen olkapäälle. Poruhan siitä tulee. Järkytyksen vuoksi nyt on aika siirtyä vähän sivummalle kuopiolaisen kaupanteon ydinpisteestä.
Junailijan pilli ilmaa jo viilsi
Lähdettäisiinkö satamaan jäätelölle? Ei jaksa kävellä, julistavat lapset suureen ääneen. Onneksi juuri silloin torin koilliskulmalta kuuluu vihellys: kaupunkijuna on lähdössä. Yllättävä suunnanmuutos toimii ja jälkikasvukin innostuu ajatuksesta heti. Ostetaan liput, hypätään kyytiin, lapset ottavat ikkunapaikat. Junakyydissä orastava kiukuttelu vaihtuu uteliaisuudeksi maisemien vaihtuessa sopivan lupsakkaan tahtiin.
Verkkaisessa vauhdissa kohteet kaupunkikuvassa ehtii tunnistaa ja kauneimpia niistä ihaillakin. Lapsia naurattaa isän ja äidin selostukset, ikään kuin muka muistaisivat kaikki baarit ja puistot ja miten hauskaa niissä olikaan ennen kuin he olivat syntyneet. Miten ne sellaisia, kun eivät nykyään meinaa edes jätskiä muistaa tuoda lapsilleen kauppareissulla käydessään.
Kallaveden aalloilla
Katujunan jälkeen perheemme päättää nousta sisävesilaivaan ja lähteä kokemaan kesäinen Kallavesi laineiden päältä. Keilankannan kierros sujuukin nätisti, vaikka pikkuväkeä naurattaakin kapean kanavan varrella rantasaunaansa lämmittävän sedän kesämuoti. Verkkopaita, nappiverkkarit ja pipo ovat kestotyylikkäät. Kuopiossa saa ihminen olla rennosti oma itsensä.
Viimeiseltä tragedialta ei silti tietenkään vältytä, sillä lapsiperheissä tutun tasapuolisuuden vaatimuksen mukaan, jos toinen saa jotain, pitää toisenkin saada; ja jos toinen menettää jotain, pitää toisenkin menettää. Siispä jotta kaaoksen tasapaino säilyisi, satamaan saapuessa tuulenpuuska nappaa Tellervon lippiksestä ja lennättää sen kauniissa kaaressa johonkin Vasikkasaaren suuntaan. Senkin seurauksena on itku ja hammastenkiristys, joten suunta otetaan jäätelökioskille ja suurta ääntä pitävä suu tukitaan jättipehmiksellä. Sitten on aika palata lopultakin hajuistaan vapautuneeseen, tuulettuneeseen autoon ja ottaa kumijalka alle kohti tukikohtaa eli mummolaa.
Rentoa lomaa kaikkien makuun
Yhteisestä sopimuksesta seuraavan päivän ohjelmaan pyritään sisällyttämään mahdollisimman vähän. On aika keskittyä olennaiseen, eli kesäiseen hiplotteluun. Lapsille se tarkoittaa uutta reissua uimarannalle mummon myötämielisellä avustuksella. Eväinä on tällä kertaa torilta ostettuja mansikoita ja vadelmia. Kunnon läträys on sitä aktiviteettia, joka ei herätä minkäänlaista kitinää, paitsi tietysti kun kotiinlähdön aika koittaa.
Sillä aikaa Marjatta ja Tapio ovat saanet hieman huokaista ja keskittyä lomailuun sellaisena kuin he sen ymmärtävät. Siinä tärkeintä on ennustettavuus. Kuopion terasseilla voi olla varma, että juoma on kylmää ja palvelu pelaa.
Ravintoloiden kesäkeittiöt muodostavat oikeastaan runsaudenpulan, sillä joka paikassa tekisi mieli pysähtyä maistamaan edes jotain. Mutta parasta on kuitenkin kiireetön käyskentely kävelykatujen vilinässä ja toisaalta puistojen ja viheralueiden seesteisessä vehreydessä.
Vaikka Kuopion kesässä on mahdollista kaikki, ja kaikenlaista todellakin tapahtuu, on tarinassa aina odotettavissa onnellinen loppu.