Yritän hyvissä ajoin alkaa miettiä, mitä teen kesälomallani, jotta kesästressi ei iskisi minuun. Mutta vuosiloman lähestyessä kuitenkin tunnen, kuinka stressin uhka leijuu ylläni painostavana kuin
saapuva ukkosmyrsky mustine pilvineen. Päässäni teen erilaisia listoja töistä, projekteista ja tapahtumista, jotka on pakko ennättää tehdä ja kokea loman aikana.
Kesäloma kannattaa suunnitella huolella, näinhän stressinhallinnan asiantuntijatkin neuvovat.
Ensimmäisellä viikolla lupaan tehdä kaikki rästiin jääneet kotityöt sekä lukea loppuun talven aikana kesken jääneet kirjat. Niitä sitten riittääkin. Taidan antaa naapurille osan, jotta tämä projekti sujuisi loppuun sutjakammin.
Toisen viikon uhraan maalaisromantiikalle. Mielessäni ajan jo hurmiossa pitkin hiekasta pölyävää maalaistietä mökille. Perillä toistan ensimmäisellä lomaviikolla opitun kotityöohjelman lisäten siihen vielä halonhakkuun, talonmaalaamisen, puutarhatyöt. Laiturikin pitää korjata, sillä jäät ovat työntäneet sen keväällä lähes kokonaan naapurin puolelle. Tämä työleirilista näyttää olevan loputon.
Kunnosta täytyy pitää huolta myös mökillä. Jos eivät suppailu ja järvellä soutelu riitä, niin suuntaan juoksulenkille. Viime kesältä muistan, kuinka vauhdikkaasti ponkaisinkaan metsätielle ja vielä sitäkin nopeammin takaisin seuranani sen miljoona itikkaa ja paarmaa.
Lupaan kuitenkin nauttia maalaiselämästä täysin rinnoin, enkä pahoita mieltäni mistään, en edes maalaisisännän tienpientareelle asettamasta romunäyttelystä, joka on vuosi vuodelta laajentunut ja kasvanut kaatopaikan kokoiseksi ja näköiseksi.
Kolmannen viikon pyhitän laatuajalle. Mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan, mutta ainakin se kuulostaa hyvälle.
Neljättä viikkoa suunnitellessa iskee paniikki. Loma-aikaa on jäljellä enää vain viikko ja to do -lista pitkä. Tuumin, että kyllä yötön yö antaa vuorokauteen lisäaikaa. Vielä olisi kierrettävä kaikki kohdalleni osuvat festarit, kesäteatterit sekä muut kesätapahtumat ja samalla tietysti sukkuloida ystävien ja sukulaisten välillä.
Mutta silloin herään hikisenä omaan huutooni ja tempaudun valveille. Ymmärrän heränneeni painajaisunesta. Olen äärimmäisen helpottunut, sillä nyt voin unohtaa kesästressin. On nimittäin aika palata takaisin töihin.
Mukavia lukuhetkiä KESÄ X RESSI -lehden parissa!
Toivoo: Tuija & XPress-tiimiläiset