Tatu Kemppainen liikkuu Kuopiossa mielellään polkupyörällä. Taustalla näkyy lapsuuden ja myös nykyisen aikuisuuden koti, aito rintamamiestalo.
Muusikko ja lääkäri Tatu Kemppainen on tehnyt elämänmatkan, joka alkoi Turusta yli viisikymmentä vuotta sitten ja on sittemmin kiertynyt monen muun maineikkaan paikkakunnan kautta Kuopion Niiralaan. Hyvän elämän elementit ovat kasassa ja monipuolisella tekemisellä on tarkoituksensa.
Kun Tatu Kemppaista pyytää kertomaan elämänsä vaiheista aivan alusta lähtien, on aikaa varattava normihaastattelua enemmän. Paljon maailmaa nähneen moniosaajan tarinassa riittää yllättäviä käänteitä.
– Synnyin Turussa Heidekenin synnytyslaitoksella 1970. Isäni sukujuuret ovat Kajaanissa, mistä hän aikoinaan lähti opiskelemaan Åbo Akademiin papiksi. Turussa opintojen yhteydessä hän tutustui turkulaisneitoseen, ja lopputuloksena minäkin tulin maailmaan. Isän töiden perässä lähdettiin kierrokselle ympäri maata ja Itä-Suomikin tuli tutuksi. Sonkajärvi Vieremä, Sotkamo olivat etappeja ja lopulta päädyimme Rautavaaralle. Sieltä matka päätyi Kuopioon, Tatu muistelee.
Sliipparit pannaan ja sieltä pois
Rautavaaran vuosina moni Tatulle tärkeä asia sai alkukipinänsä. Kun rytmi on riittävän raju, tunkeutuu se tajuntaan Ylä-Savon kaukaisimmassakin taajamassa.
– Ensimmäiset rock-elämykseni sain enoltani saatujen c-kasettien välityksellä, Eppu Normaali taisi olla ihka ensimmäisiä väräyttäviä kuuntelukokemuksia. Pappilassa rokin huudattaminen ei tietenkään käynyt aina ja kaikkialla ja esimerkiksi Sleepy Sleepersin kasetin kuuntelun äitini katkaisi sopimattomana heti alkuunsa. Tästä oli häntä hauska muistuttaa, kun parikymmentä vuotta myöhemmin äitikin oli Leningrad Cowboys-keikan jälkeen jatkoilla ja esittelin hänelle tuolla kasetilla esiintyneet Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään. Äiti oli ehtinyt jo muuttaa mieltään ja kohtaaminen oli mitä miellyttävin, Tatu naurahtaa.
Ensimmäinen kitara
Vielä 80-luvun alussa monissa perheissä vallitsi käsitys rytmimusiikin ja varsinkin kitaran turmiollisuudesta ja arveluttavuudesta. Luultiin, että kitaransoitto on pelkkää rämpytystä, jonka oppii kuka vain ja eikä kenenkään pitäisi sitä opiskellakaan.
– Minullakin meni vuosia ennen kuin sain vanhempani ymmärtämään kiinnostukseni nimenomaan kitaraan. Lopulta sain yläasteella tehdä puukäsitöissä itselleni sähkökitaran. Kun isä ja äiti näkivät soittimen, oli heidän pakko lopulta tunnustaa, että kyllä se taitaa tuo kitara ja rokki Tatua eniten kiinnostaa.
Seuraava askel oli ostaa ensimmäinen ihan oikea sähkökitara Uutiskukko-lehden jakamisella ansaituilla rahoilla. Se oli Aria Pro II ja hinta 700 markkaa.
– Tuon kitaran toivoisin vielä kerran palautuvan oikeaan kotiinsa eli luokseni tänne Niiralaan. Toivottavasti kitaran nykyinen haltija lukee tämän ja aktivoituu kaupantekoon kanssani, Tatu iskee silmää.
Veetin vinkistä Cowboysiin
1990-luvulle tultaessa Tatu ehti soittaa monessa kokoonpanossa, muun muassa Kallen Kiipeilypuussa ennen Tatu ja Päivänkakkarat -bändiä. Tämän kokoonpanon tekemisillä oli oma osuutensa siihenkin, että vuonna 1997 Tatu Kemppainen kutsuttiin Leningrad Cowboysin kitaristiksi.
– Tatu ja Päivänkakkarat keikkaili ahkerasti ja erityisesti Wanhassa Satamassa soitimme lähes housebändin roolissa. Myönteistäkin mainetta kertyi ja saimme nimikuuluja vierailijoita Aija Puurtisesta Sakari Kuosmaseen ja Veeti Kallioon.
Noina aikoina laulaja Jore Marjaranta ja kitaristi Ben Granfelt olivat lähdössä Leningrad Cowboysista ja seuraajia mietittiin ankarasti. Laulajan tontille pestattiin Veeti Kallio ja hän vinkkasi Kemppaista kitaristiksi. Niinpä eräänä päivänä lankapuhelin soi ja Mato Valtonen kysäisi, että kiinnostaisiko Tatua soittohommat. Pikaisen mietinnän jälkeen Tatu päätti laittaa lääketieteen opinnot syrjään ja lähteä katsomaan mitä ammattimuusikon ura toisi tullessaan.
Kiertue-elämästä oli turismi kaukana
Vuodet Leningrad Cowboysissa olivat työntäyteisiä ja paikkakunnat vaihtuivat tiuhaan. Välillä kiertueet olivat niin tiiviitä, että vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Kuvaava tapaus sattui lukemattomia paikkakuntia sisältäneellä Saksan-kiertueella. Eräässä kaupungissa Tatu lähti keikkahallista kaupungille odottamaan soundtsekkiä ja piipahti viereiseen kahvilaan. Siellä paikalliset heti näkivät, että tuo kaveri ei ole täkäläisiä ja tulivat juttusille.
– Erehdyin paljastamaan, että Leningrad Cowboysista ollaan. Äijät innostuivat kyselemään millainen kiertue on meneillään ja missäs olitte eilen. Silloin tajusin, että en todellakaan muista eilistä osoitetta, enkä tiedä edes missä sillä hetkellä olin. Koetin sönköttää jotain, mutta kylänmiehet huomasivat pian, että totta on se mitä puhutaan, sekaisin on rokkiväki kaikki tyynni. Noin voi käydä, kun bussi kiikuttaa samanlaisesta kaupungista toiseen, konserttipaikat ovat samanlaisia ja hotellit myös. Kyllä siitä turismin kiehtovuus puuttui. Lopulta tuli minullekin aika katsoa elämää hieman erilaisesta perspektiivistä, kun vuonna 1999 sain tietää olevani tulossa pian isäksi, Tatu muistelee ratkaisun hetkiä.
Korvien välistä korviin
Kun Tatu kuuli vuonna 1999 olevansa tulossa kohta isäksi, päätti hän lopettaa työt Leningrad Cowboysissa ja saattaa lääketieteen opintonsa loppuun. Jos Tatun muusikon ura on vaiherikas ja yllätyksellinen, sitä on myös tarina hänen opiskeluvuosistaan.
– Musiikkilukiossa oli mahdollista valita aineita jonkin verran. Niinpä minä en tullut lukiossa lukeneeksi lainkaan fysiikkaa, kemiaa enkä biologiaa. Nämähän ovat lääkiksen keskeisiä pääsykoeaineita, joten opettajat ja opot tyrmäsivät jyrkästi aikomukseni lääketieteen opinnoista. Psykologiaa olin sentään lukenut ja siitä ajattelin ammattia itselleni. Lopulta tavoite tarkentui psykiatrin ammattiin.
Se olikin isompi pulma, sillä vaatimuksena olivat nimenomaan lääketieteen yliopisto-opinnot. Nuoruuden uhmalla Tatu luki lukioaikana ohittamansa aineet omin päin ja pääsi pääsykokeen perusteella opiskelemaan Kuopion yliopistoon.
– 11 vuoden opintojen jälkeen oli lisensiaatin paperit taskussa. Sitten oivalsin, että enpäs minä psykiatriksi alakaan. Korvien välin sijasta alkoi kiinnostaa enemmän itse korvat, eli vaihdoin korva-, nenä- ja kurkkutautien puolelle.
– Olen aina tykännyt pikkutarkasta käsillä näpräämisestä ja uran tarkennus liittyy osittain myös siihen. Paitsi työssä myös vapaa-ajalla pidän käsillä tekemisestä. Huonekaluja on tullut tehtyä, mutta mutta myös paljon erilaista elektroniikkaa sisältäviä laitteita efektipedaaleista sähkökitaroihin ja -bassoihin. Toki myös kyniä, koruja ja muita hienopuusepäntöitä syntyy vaihtelevaan tahtiin uniikkeina yksittäiskappaleina.
Kuopio on koti
Oma merkityksensä hyvinvoinnissa ja elämän tasapainossa on kodilla. Tatu Kemppaisella se on Kuopio, Niirala, oma talo ja alueen puhdas luonto.
– Koskaan en ole tuntenut suurta vetoa siirtää elämääni Kuopiosta muualle. Syitä on useitakin. Ensinnäkin KYS on tarjonnut kiinnostavia työtehtäviä elämän eri vaiheissa, eikä työpaikkaa ole uralla etenemisen vuoksi tarvinnut vaihtaa. Tämä talo, oma puuhamaani, pitää myös osaltaan juuret Kuopiossa. Viime vuosina Kuopion luonto ja erityisesti puhtaat sisävedet ruuhkattomine satamineen ovat tulleet läheisiksi. Olen löytänyt veneilyn ja siihen liittyvän rauhan ja kauneuden.
Merkityksellistä elämää
Talon alakerrasta kuuluu musiikkia. Siellä puuhailee se samainen Touko-poika, jonka syntymä kannusti isä-Tatua saattamaan opintonsa loppuun. Toukon Hullu Pappila -yhtye tekee omaa musiikkia ja ura on vahvassa nousussa. Hyvänä tukena ja kannustajana toimii Tatu-isä, joka on iloinen nykypolven mahdollisuuksista toteuttaa itseään musiikin saralla.
– Vaikka nyt resurssit ovat ihan eri luokkaa kun 40 vuotta sitten, on ilo huomata, että näillä nuorilla on aivan se sama intohimo ja palo musiikkiin kuin minullakin lapsuuden Rautavaaralla. Nyt vain itseään pääsee toteuttamaan nopeammin ja kaikki välineet studiota myöten ovat saatavilla äärettömän paljon helpommin.
– Kun poikien tekemisiä seuraa ja samalla muistelee omaa nuoruutta, on pakko näin lääkärinä kiteyttää tietty elämänfilosofia. Terveys yksistään ei ole mikään itseisarvo, vaan se on edellytys sille, että voi tehdä itselleen ja läheisilleen tärkeitä asioita. Kun ihminen on innostunut ja hänellä on tavoitteita elämässään, voi hän paljon paremmin kuin ihminen, jolla on vain se terveys eikä mitään muuta. Minulle musiikki ja kulttuuri on luonut sisältöä ja merkityksiä. Jollekin toiselle ne syntyvät jostain muusta. Mutta sellainen ihminen, joka ei innostu mistään, ei voi hyvin, Kemppainen toteaa lopuksi.
Seuraavan kerran Tatu Kemppaisen voi nähdä esiintymislavalla 24.7. Siilifolkissa Saku Kuosmasen kanssa, sen jälkeen 25.7 Old Farts Rockissa yhtyeiden Savo ja Feedback riveissä.