Vuonna 1975 avattu Kuopion Huonekalukeskuksen myymälä on edelleen Lasse Schroderuksen tukikohta, jonka interiööri pursuaa designia eri vuosikymmeniltä.
Maailmassa on kahdenlaisia tyyppejä. Niitä, jotka tekevät vain välttämättömän, ja niitä, jotka tekevät viimeisen päälle just eikä melkein. Näin asian näkee Lasse Schroderus, joka on tehnyt omaa juttuaan ja kulkenut omaa tietään pienestä pitäen.
Kuopion Huonekalukeskuksen yrittäjä ja toimitusjohtaja Lasse Schroderus on ollut tekijämies niin sanotusti ihmistaimesta alkaen: ura perheyrityksessä alkoi 5-vuotiaana.
– Pennusta lähtien on ollut se, että tekemisen meininkiä pitää olla. En vain osaa olla jouten. Tykkään touhuta, tehdä ja rakentaa, olipa käsillä huonekalu, esine tai jokin moottori tai kone. Lassen isän 60 vuotta sitten perustaman yrityksen toimintaperiaatteena on aina ollut myydä vain parhaita tuotteita ja palvella asiakkaita kaikin mahdollisin tavoin.
– Myymme ja toimitamme ympäri Suomen sekä itse suunniteltuja ja valmistettuja huonekaluja että alkuperäisiä designhuonekaluja. Periaatteenamme on toimittaa huonekalut valmiina ja koottuina. Itse olen täällä myös niin sanotusti joka paikan höylänä ja hoidan esimerkiksi talonmiehen hommat lämmityksineen ja valaistuksineen, Schroderus kuvailee.
Juuret Kainuussa
Schroderuksen johtaman perheyrityksen syntysija on Kajaanissa. Sieltä perhe muutti Kuopioon perustamaan Kainuun Huonekalukeskuksen sivuliikettä. Myymälä avattiin 1970-luvun alussa Saastamoisen kulmaan. Vuonna 1975 avattu Kuopion Huonekalukeskuksen myymälä on edelleen Lasse Schroderuksen tukikohta, jonka interiööri pursuaa designia eri vuosikymmeniltä. Nykyisin paikalla sijaitsevan rakennuksen katolle vievän autoluiskan kohdalla oli graniittiportaat ja myymälä kahdessa kerroksessa.
– Purettiin paketteja ja koottiin osista huonekaluja, jotka olivat siihen aikaan enimmäkseen puusta valmistettuja. Pakkausjätteet pudotettiin takapihalla olleeseen kolme metriä syvään jäteuuniin, jossa paloi ikuinen tuli. Keskellä kaupunkia poltettiin siis jätteitä tällä tavalla! Siinä ei pahemmin työturvallisuutta ajateltu, kun pikkupoika laitettiin niitä pahveja viemään. Sinne jos olisin horjahtanut niin en varmasti olisi tässä.
Schroderuksen perhe asui 1970-luvun alussa Jynkässä, joka hänen mukaansa oli noihin aikoihin melkein pystymetsää. Siellä joka tapauksessa syntyi kaveriporukka, joka vietti aikaansa kaikenlaista puuhaten ja rakennellen. Lassen ensimmäisiä todellisia intohimoja oli lennokkiharrastus. Sen tiimoilta hän on kilpaillut ja menestynyt SM-tasolla ja ollut muun muassa mukana perustamassa Kuopion Lennokkikerhoa.
– Talvella lennätettiin lennokkeja jäätiellä. Kyllä se kovasta urheilusta kävi, kun lennokki ehtii muutamassa minuutissa sopivalla tuulella kilometrien päähän. Eikä minulla ollut koskaan suksia mukana, kumisaappaissa lampsin umpihangessa lennokkia hakemaan. Kerholle mentiin näpräämään heti koulun jälkeen ja siellä oltiin joskus pikkutunneille asti, jos vaikka seuraavana aamuna piti lähteä kilpailuihin. En sitten tiedä, onko rakentamisessa käytettävien liimojen höyryillä ollut vaikutuksensa tähän myöhempään uraani, Schroderus naureskelee.
Pääasia on tekeminen
Kaikenlaisesta tekemisestä ja rakentamisesta on vuosien aikana tullut Schroderukselle elämäntapa, erottamaton osa persoonaa ja identiteettiä. Työn tekemisellä on hänelle suurempi merkitys kuin pelkkä elannon ansaitseminen.
– Jokaisella on se oma visionsa. Näen lumenluonninkin omanlaisena taiteenaan. Minussa on sellainen piirre, että asiat pitää tehdä yhden kerran ja tehdä ne kunnolla. Hosumaan jos lähtee, niin on parempi jättää sikseen.
Täysipäiväsenä yrittäjänä Schroderus on ollut pian 40 vuotta. Hän sanoo, että tässä iässä kulmat alkavat kuitenkin vähitellen pyöristyä niin, että tarkoituksenmukainen lopputulos riittää.
– Kavereidenkin kanssa ollaan todettu, että 20 vuotta sitten vielä jaksoi ryskää vaikka läpi yön. Nykyään pitää olla todella iloinen, jos saa edes kolmanneksen aikaan siitä mitä silloin. Projektit siis tahtovat venyä, mutta ei se mitään. Pääasia, että tekee.
Parasta tehdään mutta priimaa pukkaa tulemaan
Lasse Schroderus kertoo, että isän antama työnteon malli on säilynyt hänellä läpi elämän. Isä opetti Lassen ammattiin mutta oli samalla myös työkaveri.
– Isän kanssa tehtiin töitä tavallaan kilpaa. Aamuvarhain tultiin ja illalla isä sanoi, että lähdetäänpä hakemaan eväät huomiseksi.
Nykyään Lasse tekee töitä yhä enemmän porukassa, sillä hän kokee sen palkitsevampana kuin yksin tekemisen. Toisten innostuminen tuottaa suurta mielihyvää ja kertoo, että on itsekin osannut tehdä jotain oikein.
– Kyllä pojasta polvi paranee. Itsellä alkaa jo vauhti hidastua, mutta nuoremmissa tekijöissä on hyvää draivia. Tällä tahdilla aion silti vetää loppuun asti. Suunnitelmia ja ideoita syntyy edelleen. Ainoa uhkakuva on se jos tekeminen loppuisi, mutta olen pitänyt huolen, että projekteja on useamman ihmisiän tarpeisiin.
Helmiä ympäri maailmaa
Lasse Schroderuksen kuumimpia intohimoja on keräily, joka kohdistuu erityisesti moottoriajoneuvoihin: autoihin, moottoripyöriin, traktoreihin ja veneisiin. Hän on kartuttanut kokoelmaansa sekä harkiten että hetken mielijohteesta. Kun jokin muodon ominaisuus, virtaviivaisuus tai linjakkuus puhuttelee Schroderusta, pitää tuo helmi saada haltuun melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Niitä on kertynyt ulkomaita myöten ja kaikilla niillä on oma tarinansa.
Tämän vm. 1959 Porsche-traktorin Lasse löysi sattumalta pusikon keskeltä ja ihastui siihen ensisilmäyksellä. Vuosien aikana hän on purkanut traktorin osiinsa ja koonnut jälleen. Tällä hetkellä ainoana vikana on kampiakselin puuttuminen.
Korallinvärisen vuoden 1958 Chevrolet Bel Airin Schroderus osti Yhdysvalloista suoraan sen ensimmäisen omistajan perikunnalta. Omistaja työskenteli Chevroletin tehtaalla insinöörinä. Tämä auto jäi talliin pölyttymään hänen hankittuaan uuden, vm. -59 Bel Airin, sillä eihän insinöörin sopinut ajaa edellisvuoden mallilla kun uusikin oli saatavilla. Niinpä autolla ei mittarin mukaan ole ajettu kuin muutama kymmenentuhatta mailia. Ajoneuvon saavuttua Suomeen se oli ensin jenkkiautoihin erikoistuneessa korjaamossa. Tarinaan kuuluu myös dramaattinen käänne, sillä Schroderus haki auton pois vain paria viikkoa ennen kuin kyseinen korjaamo tuhoutui tulipalossa. Onneksi Letukka oli silloin jo turvassa Kuopiossa.
Vuosimallin 1950 Pontiacissa viehättää erityisesti sen ohjaamon sisustus ja muotoilu.
Vuonna 1939 Anker & Jensenin Norjassa valmistaman huvijahdin historia on pitkä ja värikäs. Alun perin Kringla V:ksi nimetty alus oli toisen maailmansodan aikana saksalaisten komentoaluksena Norjassa. Suomessa se oli 1960-70-luvuilla Enso Gutzeitin edustusaluksena ja Saimaalla tilausristeilykäytössä. 1980-luvulla alus oli Oulussa ennen huutokauppaamistaan vuonna 1992. Senkin jälkeen Kringla V on kiertänyt monta mutkaa päätyen lopulta Lasse Schroderuksen venevalkamaan.
Tässä huvijahtia tuodaan Viinijärveltä Kuopioon.