Papu ja Ilo viihtyvät emäntänsä sylissä.
Suuri osa suomalaisista koirista kasvatetaan pienimuotoisissa kotikenneleissä. Chihuahua-rotuun erikoistunut kuopiolainen Kristiina Ahlberg on yksi maamme noin 13 000 kasvattajasta. Hänen harrastuksensa ulottuu myös tuomaritoimintaan.
Jolla ei ole koiraa ollut, ei tiedä mitä pyyteetön rakkaus tarkoittaa. Lause kuvastaa hyvin koiraharrastajien ajatusmaailmaa, eikä Kristiina Ahlberg käy ajatelmaa kiistämään.
– Olen eläinten ystävä ja koiraharrastukseni alkoi 18-vuotiaana, jolloin ostin ensimmäisen chihuahuani. Kotona meillä oli paljon eläimiä mutta ei koiria. Tuohon asti olin ihmetellyt koiranomistajien kiintymistä lemmikkiinsä, mutta oman koiran myötä oivalsin, kuinka erityislaatuinen koira voi lemmikkinä olla, Kristiina muistelee harrastuksen alkua.
Chihuahua on mainio matkakoira
Kristiina Ahlberg on viimeisimmät kymmenen vuotta erikoistunut chihuahua-rotuun, mutta on vuosien varrella kasvattanut myös mäyräkoiria, lhasa apsoja ja mopseja, ja perheessä on ollut myös kiinanpalatsikoira. Nykyisellään harrastus sisältää ahkeran näyttelyissä käynnin Suomessa ja ulkomailla sekä pienimuotoisen kasvatuksen eli pari pentuetta vuodessa. Kotona on kerrallaan vain kolme tai neljä koiraa eli pääpaino on sijoituskoirissa. Kasvatustoiminnasta kokemusta on jo vuodesta 1986.
– Pidän pienistä koirista. Chihuahua on sopiva koira kaupunkioloihin monellakin tavalla. Ne ovat mukavia seurakoiria ja kivoja luonteeltaan,
helppo pitää ja helppo kuljettaa mukana. Kun paljon kuljetaan näyttelyissä, nousee kuljetettavuus arvoon arvaamattomaan erityisesti lentomatkoja vaativissa ulkomaan reissuissa, Kristiina listaa chihujen etuja.
Tervetuloa tutustumaan, ei me haukuta, toivottavat Inkeri, Ilo ja Papu.
Tuomaritoiminta syventää harrastusta
Kristiina Ahlberg on myös ulkomuototuomari.
– Tuomaritoiminnan kautta myös kasvattajana pysyy hyvin ajan tasalla, missä esimerkiksi jalostuksessa mennään. Kun näyttelyissä on ollut kauan mukana sekä tuomarina että kasvattajana, ovat verkostot väkisinkin tulleet aika vahvoiksi. Joskus tuntuu, että kaikki kaverit ja ystävät ovat jollain lailla koiraihmisiä, sen verran omistautuvaa porukkaa tunnumme olevan. Kun harrastukselle yhden kynnen antaa, vie se koko käpälän, Kristiina naurahtaa ennen kuin myöntyy pikkuisen Ilo-chihun vaatimukselle päästä emännän syliin.