Savonia-ammattikorkeakoululla tutkitaan, kuinka paikallisista raaka-aineista saadaan tuotettua vetyä, Maarit Janhunen ja Harri Auvinen kertovat.
Tulevaisuuden tankkauspisteellä autoon saatetaan tankata vaikkapa sipulista tehtyä vetyä. Savonia-ammattikorkeakoulun tekemät mikrobipohjaisen vedyntuotannon tutkimukset ovat antaneet rohkaisevia tuloksia. Pohjois-Savolla onkin erinomaiset edellytykset olla alalla kehityksen kärjessä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen on yksi keskeisistä keinoista hidastaa ilmastonmuutosta. Vetykaasulla voikin tulevaisuudessa olla merkittävä rooli kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Se on hiilineutraali energian kantaja, jonka palamisen lopputuotteena syntyy vain vesihöyryä ja lämpöä.
Savonia-ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen Biosfääri Pohjois-Savo -hankkeessa selvitetään Pohjois-Savossa syntyvien sivuvirtojen jatkojalostusmahdollisuuksia. Yksi kiinnostava kehittämiskohde on mikrobipohjainen vedyntuotanto. Hankkeeseen on myönnetty Euroopan aluekehitysrahoitusta (EAKR) Pohjois-Savon liitolta.
– Mikrobipohjaisella vedyntuotannolla on puolellaan etuja verrattuna elektrolyysillä, eli sähkön avulla, tuotettuun vetyyn verrattuna. Elektrolyysituotanto vaatii paljon halpaa, ylimääräistä sähköä ollakseen taloudellista. Bakteereihin ja mikrobeihin pohjautuva tuotanto vaatii elektrolyysiin verrattuna huomattavasti vähemmän energiaa, tutkimus- ja kehityspäällikkö Harri Auvinen Savonialta kertoo.
Vedyn tuotantoa paikallisista raaka-aineista
Mahdollisuuksien kartoittaminen on aloitettu perusteista. Tässä vaiheessa mikrobipohjaista tuotantoa on kokeiltu esimerkiksi porkkanalla ja kaalilla, joilla on kirjallisuuslähteiden mukaan suurin vedyntuotantopotentiaali. Biovetyä tuottavat mikrobit toimivat parhaiten pimeässä, joten kokeita tehdään pimeäfermentaatiolla.
Seuraava askel on kasvattaa kokoluokkaa ja tehdä kokeiluja yhteistyökumppaneiden kanssa.
– Olemmekin yhdessä jo muutamien yhteistyökumppaneiden kanssa tutkineet, kuinka tuotannon sivuvirtaukset ovat hyödynnettävissä. Kokeita on tehty niin metsäteollisuuden 0-kuidulla, Iso-Kallan Panimon mäskillä kuin Vehviläisen sipulijätteelläkin. Esimerkiksi sipulintuotannon ja käsittelyn sivuvirrat ovat potentiaalisia biovedyntuotannon lähteitä, TKI-asiantuntija Maarit Janhunen kertoo.
Tässä vaiheessa koetoimintaa on tehty laboratoriokokeissa, mutta se on mahdollista laajentaa seuraavassa vaiheessa konttikokoluokkaan.
Tuotantokapasiteetti valmiiksi markkinoita varten
Joka tapauksessa matkaa siihen, että Pohjois-Savossa ajellaan omalla alueella tuotetulla polttoaineella ajavalla vetyautolla, on vielä runsaasti.
– Se on kokonaan sidottu vetymarkkinoiden kehittymiseen. Polttokennoiset autot tulevat markkinoille kenties 5 – 10 vuoden aikajänteellä. Olennaisinta tutkimuksessa on kuitenkin selvittää Pohjois-Savon potentiaali ja tehdä pohjatyöt hyvissä ajoin, jotta vedyn tuotanto voidaan aloittaa markkinoiden kehittyessä.
Esimerkiksi metaanintuotantoon Suomessa herättiin jälkijunassa Ruotsiin verrattuna. Vedyn kanssa samaa virhettä ei haluta toistaa. Pohjoissavolainen tuotanto mahdollistaisi sen, että vedyn käyttöön voitaisiin siirtyä nopeammin koko Suomessa silloin kun markkinat ovat valmiit. Sähköautoihin verrattuna vetyauton edut ovat merkittävät, sillä sähköautojen akkutuotanto kuormittaa ympäristöä merkittävästi.
– Tulevaisuuden kaasutankkauspisteellä voisi olla kaksi pistoolia, joista toisella tankattaisiin elektrolyysivetyä, toisella mikrobipohjaista vetyä. Vety on mahtava raaka-aine, sillä pakoputkesta tulisi ulos käytännössä päästötöntä vettä, Auvinen ja Janhunen pohtivat.
Savonia-ammattikorkeakoulu
TKI-asiantuntija
Maarit Janhunen, puh. 044 785 5577
Tutkimus- ja kehityspäällikkö
Harri Auvinen, puh. 044 785 6923
www.savonia.fi