Pois alta! Suomen mestari Paavo Junkkila näyttää Jynkänvuorella, että MTB-Endurossa riittää menoa ja meininkiä.
Maastopyörä vilahtaa vinhaa vauhtia ohi ja alas pitkin Jynkänvuorta Kuopiossa. Kivet ja kalliot, juurakot ja männynkävyt eivät menoa haittaa. Pusikot ja risut heilahtavat pyöräilijän jatkaessa polku-uraa pitkin. Pyöräilijän ilme on keskittynyt ja samalla innostunut.
Vauhtia, vähän vaarallisuutta ja vaativaa maastopyöräilyä keskellä suomalaista luontoa. Huh! Tämä on MTB-Enduroa parhaimmillaan.
Jynkänvuoren syksyiset mäet on taiteiltu turvallisesti alas. Maastopyörän satulasta nousee salskea nuorimies, jonka kypärän alta paljastuu kuopiolaisen Paavo Junkkilan tyytyväiset kasvot. Hymystä näkee, että laji viehättää ja on vienyt mennessään.
Paavo on enduron tämän vuoden Suomen mestari 13-vuotaiden sarjassa. Ja muistutettakoon, että nyt puhutaan maastopyörällä ajettavasta endurosta. Mestari itsekin joutuu usein asiaa oikaisemaan, sillä moni sotkee lajin moottoripyörällä ajettavaan versioon.
Tavoitteena ammattilaisuus
Enduro on paitsi harrastus myös kilpailumielessä ajaville täyttä urheilua. Harjoittelussa Paavokin hakee treenimaastoja Puijolta ja Jynkänvuorelta, käy salilla ja juoksee lenkkejä. Treeniä tulee lähes joka päivä.
– Tavoitteeni on pärjätä maailmalla ja ajaa täysiverisenä ammattilaisena, täräyttää Paavo.
Enduro vaatii ajajalta vähän kaikkea; taitoa ja pyöränhallintaa, kuntoa, kestävyyttä ja voimaa. Päämäärätietoinen pyöräilijä tekee paljon unelmiensa eteen. Harrastus vie varsinkin kilpailukaudella lähes kaiken ajan.
– Mutta koulukin pitää hoitaa. Muuhun ei jää hirveästi aikaa. Onneksi kaveritkin ajavat, niin voi jakaa heidän kanssaan fiiliksiä, pohtii Paavo.
Endurossa häntä viehättää juuri se, että lajia voi harrastaa ulkona luonnossa ja kavereiden kanssa. Ja harjoittelu kehittää yhä paremmaksi ajajaksi.
– Tässä tietää, että aina voi olla parempi. Se tuo lisää motivaatiota treenata lisää.
Paavon enduroharrastuksessa on mukana koko Junkkilan pyöräilevä perhe. Pikkuvelikin on jo ajanut muutaman kilpailun. Paavo itse hyppää ensi vuonna jo 16-vuotiaiden sarjaan.
Lajin suosio kasvaa
Kuten koko maastopyöräily, niin myös MTB-Enduro on ollut kovassa nosteessa. Tämä on näkynyt harrastajamäärissä, kilpailutapahtumissa ja harrastuspaikoissa. Paavo arvelee, että kesän SM-kilpailuissa oli sellaiset 300 – 400 osanottajaa ja nuoriakin lähes 100.
– Kilpailu kestää kokonaisuudessaan noin 3 – 4 tuntia riippuen reittien pituudesta. Alamäkien eli erikoiskokeiden osuus, joilta otetaan aika, on parikymmentä minuuttia. Siirtymät on yleensä poljettava ylämäkeen. Erikoiskokeilla on yleensä juurikkoa, jyrkänteitä ja kivikkoa,
joten ajaja ja pyörä ovat kovilla, kuvailee Paavo.
Jos on ajajan oltava kunnossa, niin sama koskee myös pyörää. Menopelin on kestettävä maastoa kovassakin vauhdissa. Huippunopeus voi olla jopa 60 km/h:ssa.
Paavo itse huoltaa pyöränsä ja modifioi sen mieleisekseen. Tehdasvalmisteinen enduropyörä maksaa noin 3000 – 4000 euroa, ja viimeisen päälle -versio jopa 10 000 euroa.
– Jousitus on tärkeä. Se säädetään painon mukaan sellaiseksi, mikä tuntuu itselle hyvältä.
Parasta on vauhti ja vapaus
Enduroa ajettaessa tärkeää on hyvä suojavarustus. Kypärä ja leukasuoja, polvi- ja kyynärsuojat, rinta ja selkäpanssarit pitävät huolta ajajan turvallisuudesta. Mutta aina voi haavereita sattua.
– Levin kisan viimeisellä erikoiskokeella kaaduin. Vasen ranne murtui kahdesta kohtaa, mutta
ajoin maaliin. Ja voitin, kertoo Paavo.
Loukkaantuminen ei ole hillinnyt harrastamista. Paavo suosittelee lajia muillekin.
– Voin suositella. Tässä on parasta vauhti ja vapaus, kiteyttää kuopiolainen endurotaitaja.
Paavo Junkkilan tavoitteena on pärjätä maailmalla ja ajaa enduroa ammattilaisena.
Alamäkiä ja erikoiskokeita
MTB-Enduro eli maastopyöräenduro on pyöräilyn yksi alalaji, jossa on yhteneväisyyksiä alamäkipyöräilyyn ja maastopyöräilyyn.
Endurossa yhdistyvät teknisyys, pyöränkäsittelytaito, ajosilmä ja fyysiset ominaisuudet kuten kestävyys ja voima. Ajajalta vaaditaan myös keskittymiskykyä ja itseluottamusta vaikeissakin tilanteissa.
Tärkeimpiä varusteita ovat lajiin soveltuva pyörä, kypärä ja erilaiset suojavarusteet.
Maastopyöräenduro on varsin nuori laji ja saanut alkunsa Keski-Euroopasta Ranskan Alpeilta 1990-luvulla. Saman vuosikymmenen lopussa Suomeen perustettiin EBA ry (Extreme Bike Association), joka kattojärjestönä vastaa lajin kilpailutoiminnasta ja säännöistä.
Maastopyöräenduroa voi harrastaa missä vain, mutta merkittyjä harrastuspaikkoja
ja reittejä on tullut eri puolille Suomea.
Itse kilpailu muodostuu useista eripituisista ja pääosin alamäkeen ajettavista erikoiskokeista ja niiden siirtymistaipaleista.
Kilpailuissa aika otetaan vain erikoiskokeilta, jotka ovat kestoltaan noin 1 – 3 minuuttia. Yhteensä erikoiskokeet kestävät nopeimmilta noin 20 minuuttia. Koko kilpailusuoritus siirtymätaipaleineen kestää useita tunteja.
Endurossa kilpaillaan kahdessa eri sarjassa eli SM-sarjassa ja rennommassa
Funduro-cupissa. Kilpailuissa on nykyisin mukana jo useita satoja osallistujia.
Kilpailutapahtumat ovat yleensä hiihtokeskuksissa, joissa erikoiskokeet voidaan sijoittaa alamäkiin. Siirtymätaipaleet kuljetaan yleensä ylämäkeen polkemalla, taluttamalla tai hissillä nousten.